Tammikuuta,

Tauko saapui sarjaan ja eri maajoukkueet keskittyvät MM:n tavoitteluun. Harjoitteluun jää aikaa, mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että meiltäkin on viisi pelaajaa pois vahvuudesta nuorten kisoissa. Kun vielä lisäksi muutama peluri on puolustusvoimien "palveluksessa", on harjoitusrinki tulevan viikon melko kapea.

Oi niitä aikoja, kun armeija teki meistä pojista miehiä ja harjoituksiin ja peleihin päästiin anomalla lomaa. Maailma muuttuu ja nuorten miesten ja naisten kasvatuksesta vastaavat vanhempien lisäksi koulu ja opettajat, alikersantit sekä valmentajat ja muut asiantuntijat. Kaikki pitävät omaa työtään tärkeänä ja merkityksellisenä, luonnollisesti, mutta en millään ymmärrä, että vielä vuonna 2008 on maassamme taho, Puolustusvoimat, joka voi estää pääsyn peleihin ja/tai harjoituksiin, omien intressiensä pohjalta ilman, että siihen voi mitenkään puuttua. Varsinkin kun poissaolojen tarve johtuu vain puutteellisesta organisoinnista ja huonosta johtamisesta heidän taholtaan.

Narukerässä ollaan totuttu, että nuoria kasvaa edustusjoukkueeseen ja sitä kautta myös edustusjoukkueen menestys on "turvattu" ilman satsauksia ulkopuolelta. Tänä vuonna tilanne on taas korostuneempi, onhan joukkueessa iso joukko alle 20-vuotiaita pelimiehiä, jotka ovat suuressa roolissa ja pelaavat paljon. Kontrasti on usein aika iso, siksi suuri on kuitenkin junioripelien ero verrattavissa miesten bandyliigan otteluihin. Tänä vuonna olemme kuitenkin käyttäneet näitä nuoria pelimiehiä isossa roolissa ja kauden aikana on jo nähty, että kasvua tapahtuu hyvinkin nopeasti. Toki joukkueen ikä/kokemusrakenne voisi olla painottunut "paremmin".

Totesin lehdistölle viime kotiottelun jälkeen, että suuri syy nuorten tulemiseen esille juuri Porissa, on varmasti sillä, että on syntynyt kulttuuri esimerkkien kautta. Usea porilainen jääpalloilija on vuosien saatossa suunnannut ulkomaille ja määrätietoisesti itse halunnut tulla jääpalloa ammatikseen pelaavaksi urheilijaksi. Juniorityön merkitystä en vähätellyt, enkä sanonut tuon edellisen olevan edes suurin, vaan suuri syy. Muutenkin tiedoksi lehtiä lukeville, että toimittaja poimii hyvin usein esille asioita, jotka itse näkee tarpeelliseksi.

Juniorityö, kuten lähes muukin jääpallon parissa tehtävä työ, on talkootyötä, mikä perustuu innokkuuteen, haluun olla osa jotain yhteisöä ja haluun olla nuorten ja/tai lasten parissa, sekä luonnollisesti tekemisissä urheilun kanssa. Tällöin tätä työtä pitääkin ehkä arvioida hiukan eri silmin, kuin muuta työtä.

Jääpallon lisäksi jokainen suomalainen joukkuelaji on tilanteessa, missä eniten koulutetut ja osaavimmat ihmiset ovat vanhempien kanssa tekemisissä ja mitä nuorempi urheilija/joukkue, sitä useammin valmentaja on yksi innokkaista isistä tai äideistä. Käsissä on silloin suuri voimavara, mutta ilman kunnon organisointia ja koulutusta, myös ongelma. Usein kuullaan sanottavan, että siellä tehdään "hyvää työtä", oli sitten kyseessä Jyväskylän, Helsingin, Lappeenrannan tai Porin juniorityö tai minkä tahansa lajin vastaava. Miten hyvä työ määritellään? Suomalainen urheilija tai joukkue kertoo usein, että nyt harjoitellaan kovaa! Mitä tuo hyvä työ tai kova harjoittelu pitää sisällään, on se tärkein ja oleellisin asia.

Urheilija tarvitsee suunnitelman, mikä on oikeassa suhteessa hänen sen hetkiseen resurssiin ja haluun kehittyä, mikä huomioi levon ja harjoittelun suhteen ja perustuu fyysisiin lainalaisuuksiin. Myös juniorityö vaatii suunnitelman, minkä mukaan toimia. Tarvitaan seuran sisäinen "suunnitelma", mikä pitää sisällään kasvatukselliset tavoitteet, lajin tavoitteet eli painopistealueet ikäkausittain, mikä toki on sovellettavissa, fyysisen harjoittelun perusteet, jotta tiedetään miten harjoitukset ja harjoitteet ohjelmoidaan ja yleisiä ohjeita ohjaamiseen ja valmennukseen.

Silloin voimme varmemmin puhua siitä, että tehdään "hyvää työtä".

Toivon kaikille lajin parissa toimiville hyvää vuoden jatkoa ja mikäli on oikeata asiaa tai halua keskustella, niin nypätkää hihasta tai kirjoittakaa sähköpostilla, silloin voidaan saada jotain aikaiseksi.

Muuten "keskustelu" menee turhaksi pään aukomiseksi, eikä kukaan hyödy jatkossakaan.

:) tomppa

tomi.leivo@pori.cedunet.fi

Hyvää Uutta Vuotta,

Joululomat on ohi ja muutama jääpallopelikin on viime "tuumailujen" jälkeen pelattu. Tapaninpäivänä pelattiin Porvoossa ja lopulta onnistuimme pelin voittamaan; taas osoittautui joulujuhlien jälkeinen Porvoo hankalaksi paikaksi. Tosin toisella jaksolla Akilleskin näytti puolen, jota harvoin on siltä kotikentällä nähty, ollen jopa hieman alistuneen oloinen.

Kampparit voitti Porissa, harvinaista herkku heille, ja ansaitusti varmasti. Oman joukkueen osalta kävi jostain syystä niin, että luistelu loppui toisen jakson alussa täysin ja vartissa  Kampparit meni ohi. Ensimmäinen jakso olisi voinut päättyä isompaankin kotijoukkueen johtoon. Toisen jakson alku osoitti hyvin sen, että peliotteen menettämisen jälkeen ei ole helppo kasata "rivejä" uudelleen. Kampparit pelasi johtoasemassa rohkeasti ja oli parempi.

Jps- ottelu oli olosuhteiden johdosta kaikkea muuta kuin mukavaa jääpalloa. Räntäsade teki jäästä kauhean ja oli mahdotonta syöttää palloa, eikä voitetusta ajasta/tilasta ollut mitään hyötyä. Kokeiltavana olisi ollut pari uutta juttua, nyt ne jäivät seuraaviin peleihin.

Kirjoitin viime kerralla mielipiteiden subjektiivisuudesta ja siitä, että olisi  jokaisen nähdä myös oman joukkueen virheet tai sen, että vastustajan paremmuus voi johtua siitä, että se on parempi. Tarkoitin sillä nimenomaan kaikkia, myös meitä "narukeräläisiä". Ja siihen kirjoitukseen joku valopää oli vieraskirjassa vastannut, että "ettekö itse huomaa mitä teette ja tekin huusitte tuomarille" jne. Juuri sitä tarkoitin. Ja JPS-ottelussa esille tullut tuomarille huutelu oli jo farssi, oli siihen syytä tai ei. Jos joka tilanteesta jompi kumpi valittaa kokeneensa vääryyttä enenmmän kuin koskaan ennen, on peli lopulta sen näköistä, ettei kukaan halua sitä katsoa.

Toinen puoli kortissa on meillä suomalaisilla, ja korostuneesti täällä Satakunnassa, omien suoritusten väheksyminen.Vastustajan erinomaisuutta tuodaan esille jo etukäteen ja jos voitamme ennalta "heikomman", kävi kuten oli odotettua; ei sen kummempaa tai jos voitat ennakkosuosikin, kysytään "mikäs niillä oli pielessä kun voititte?" Olisi melko raikasta välillä lukea edes omilta nettisivulita, että Narukerä ryntäsi erinomaisesti vastustajan kulmissa, ollen selvästi ottanut selvää mitä odottaa ja uhrautuivat hienosti, ja näyttivät vahvuutensa heikollakin jäällä ja jättivät vastustajan nollille ensimmäistä kertaa tällä kaudella! Mutta peli olikin heikkotasoista ja lyötiin pitkää ja palloa ei syötelty, vaan kuljetusliikkeet veivät sitä itse. Näin kävi, koska jäässä ei voinut palloa syöttää, se oli jopa "kielletty", koska seurauksena olivat ainoastaan kontrolloimattomat vastahyökkäykset.

Tällaista tänään. Ja sen liiton vieraskirjan voi aivan hyvin sulkea. Paljon melua tyhjästä. Vanha kunnon neuvostosensuuri käyttöön..

Joulua odotellessa,

Sivuillamme on jo otteluraportti viimeisestä ottelustamme, mutta palaan vielä ko. peliin näin valmentajan näkökulmasta. Kovasti näyttää saavan ottelu huomiota liiton sivujen vieraskirjassakin, lähinnä tuomareiden osalta. Yleisesti ottaen on tietysti hyvä, että on olemassa "foorumi", jossa kuka tahansa voi kirjoittaa lähes mitä tahansa, mutta ongelmana, ainakin pienenä, on tässä tapauksessa se, että lopulta taitaa olla hyvin pieni se piiri, mikä tuolle sivustolle mielipiteitään esittää. Ja jos on niin, että tuo piiri on tätä "meidän omaa" väkeä, kuten odottaa saattaa, johtaa se väistämättä turhiin spekulointeihin. Tarkoitan siis koko jääpalloväkeä.

Kuten niin kovin usein urheilussa, istuvat ne eniten asiasta tietävät katsomossa tai kun on kyse omasta joukkueesta, löydetään peleihin näkökulma, mikä ei vastustajan tai katsojan mielestä alkuunkaan pidä paikkaansa. Ehkä se onkin niin, että koko kirjoittelun ja mielipiteiden esittämisen suola on juuri siinä, täysin subjektiivisten näkemysten jakamisesta. Tämä luonnollisesti nostattaa niitä karvoja pystyyn aina "toisen leirissä" tai yleensä vaan eri tavalla asiat ja tapahtuneet nähneiden osalla.

Valmentajan tehtävä on pyrkiä analysoimaan tapahtuneet mahdollisimman objektiivisesti, jotta se edesauttaa oman joukkueen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kuitenkin mielipiteistä, ja näkemyseroista huolimatta, on valmentajalla kaiketi aina eniten substanssia puhua oman joukkueen edesottamuksista, koska hän parhaiten tietää olemassaolevan tilanteen ja sen , miten siihen ollaan tultu ja missä vaiheessa ollaan kyseisen vuoden aikataulua. Tai ainakin näin olisi syytä olla;)

Ensimmäiset 34 minuuttia oli joukkueeltamme kauden parasta peliä.

Puolustimme taktiikan mukaan ja hyökkäsimme monipuolisesti sekä kontrolloimme palloa(= lue peliä) tavalla, jota en ole vuosiin omalta joukkueelta nähnyt. Wp:n aikalisän jälkeen tuli hiukan "vaatimattomampi" hetki, mikä ei kuitenkaan ollut huono, vaan myös odotettu, koska Wp pyrki lisäämään hyökkäysvoimaa, luonnollisesti.

Tällöin odottelimme vastahyökkäyksiä, mutta silti kontrolli säilyi.

Toinen jakso meni myös käsikirjoituksen mukaan ja saimme useita vastahyökkäyksiä, mistä viimeistelyn onnistuessa, olisi lopputulos ollut hyvinkin erilainen. Muutama riskisyöttö jakson jälkipuoliskolla johti jonkinnäköiseen paineeseen ja lopulta kulmasta kavennukseen.

Pelaajien puolesta harmittaa kovasti pelin päättyminen tasatulokseen, koska uskon, että 9 kertaa kymmenestä se joukkue, joka hallitsee tapahtumia, kuten me teimme , voittaa ottelun.

Vastustajan tekemistä tai pelaamista en toki aliarvioi, viimeistelykyky on huippuluokkaa ja joukkue nousi hienosti tasapeliin.

Mutta kuten jo totesin, heidän pelinsä asiantuntija seisoo eri paikassa.

Joukkueen sisällä on yksi kauden painopisteistä se, että emme puutu tuomarityöhön, koska omassa tekemisessä on riittävästi töitä ja kaikki energia on suunnattava siihen ja katsottava jokaisessa tilanteessa seuraavaan ja mietittävä mitä itse "otamme mukaan" ja mitä olemme oppineet. Ymmärrettävää on, että välillä hermot menevät itse kullakin, mutta yleisesti ottaen, olisi lajimme etu, jos jokaisessa esille tulevassa "mediassa", nimenomaan em. vieraskirjassa, ei keskityttäisi tuomarien haukkumiseen ja pelin sisällä nähtäisiin omatkin virheet, edes joskus. Enkä siis tarkoita selkeiden virheiden sokeaa "hyväksymistä", vaan sitä, että myös meidän oman joukkueen peliä seuraavien on syytä uskoa, että joskus mekin pelaamme väärin jne. Myös siis pelin sisällä käy niin, että jokaisesta tilanteesta valittaminen laskee takuulla pelin yleistä tasoa.

Jotta päästään käsiksi otsikkoon, niin me olemme aikataulussa ja tiedämme missä olemme. Harvoin olemme päässeet joulun odotukseen ilman "viimeisen viikonlopun" pelejä, nyt niin käy eli käytännössä se näkyy niin, että tällä viikolla Narukerän edustujoukkue pääsee myös harjoittelemaan. Ja se on sitä kuuluisaa "kovaa";)

Ai, niin. Muistattehan, että tämä on täysin subjektiivinen näkemys eli vapaasti erästä kansanedustajaa lainaten ja riittävästi itseään vähätellen:" tämä nyt vain on minun oma henkilökohtainen näkemykseni, minun mielestäni".

Näin pikku viiveellä kauden aloituksen jälkeen päästään liikkeelle myös kirjoitusten osalta. Viisi ottelua on takana ja saldona pari voittoa, tasapeli ja kaksi tappiota. Kausi alkoi edutsujoukkueen osalta epäedullisesti siinä mielessä, että harjoitusotteluita ei lopulta pelattu ainuttakaan ja kotijäälle päästiin 8 päivää ennen sarja-avausta. Joukkueen uudistusten myötä ja vielä "sisäisten uudistusten" eli pelipaikkojen ja pelitavan muutosten takia olikin epävarmuus melko suuri joukkueen parissa.

Joukkueen suunta ja rakentaminen on selvillä ja vie aikansa ennenkuin palikoita on tarpeeksi, jotta olemme valmiita haastamaan tämän hetken kärjen. Yksittäiset voitot OLS:sta tai tappiot IFK:ta ja ToPV:a vastaan eivät tuohon rakennustyöhön vaikuta, vaan töitä jatketaan suunnitelman mukaisesti, matkalta mahdollisimman paljon oppien.

Sarjan alku on ollut siinäkin mielessä joukkueelle hyvin raskas, että kahdeksan päivän sisään pelasimme neljä vierasottelua, käyden kahdesti Helsingissä ja heti perään Torniossa ja Oulussa. Viikolla pelatut vierasottelut ja pitkän matkustamisen päätteeksi Oulussa pelattu OPS-ottelu eivät missään nimessä ole helppoja pelejä ja kuten sarjan alku osoittaa, ei niitä selviä pelejä todellakaan ole kellekään luvassa.

Pikku hiljaa päästään taas harjoittelemaan muutenkin kuin palautellen ja valmistaudutaan pitkästä aikaa kotiotteluihin. Tältä "palstalta"voit jatkossakin lukea joukkueen kuulumisia, näin valmentajan näkökulmasta, ja ehkä muidenkin.